”Niin kuin
tässä kuvassa erilaiset lehdet,
myös me
mahdumme maailmaan erilaisena
ja voimme
tuoda jonkun elämään väriä”
Olen iloinen mahdollisuudestani uudessa
työpaikassani. Valtone- hanke on vaikuttanut elämääni monella tapaa. Alun alkaen
kuulin hankkeesta ollessani ”Sinussa on jo kaikki”- koulutuspäivässä, jossa oli
puhujana Eeva- Liisa Tamski Mikkelistä, yksi suomen nepsy- valmentajien
kouluttajista. Mietin, että onpa hieno juttu tämmöinen Valtone -hanke. Päivä
syvensi käsitystäni neuropsykiatrisista piirteistä ja nepsypiirteisten ihmisten
arjenhaasteista. Lukuisat esimerkit olivat aidosta elämästä, Tamskin pitkän
asiakastyön ollessa pohjana.
Kaikki eivät ehkä tiedä edes omaavansa
neuropsykiatrisia erityispiirteitä. Jokin asia tai tapahtuma voi toimia
kimmokkeena, jotta alkaa etsiä ”syitä” omaan itseensä ja käyttäytymiseensä. Voi
tulla hetki ja tarve hakeutua tutkimuksiin sieltä mahdollisesti saatu diagnoosi
helpottaa ainakin saajan omaa ymmärrystä elämästään. Näitä piirteitä omaavat ihmiset
ovat ulospäin aivan tavallisen näköisiä kulkijoita. Haasteet eivät näy
kehitysvammana tms. toisille, tällöin ymmärrystäkin on ehkä vaikea saada. Ihmisillä
ei ole tarpeeksi tietoa ja näin ollen leimautumista ”tyhmäksi ja laiskaksi” tapahtuu
jatkuvasti. Voisimme ottaa huomioon toisen vahvuudet ja kehittää niiden avulla
ihmistä ja osaamista yhteiskunnassamme.
On ilo olla mukana Valtone- hankkeen
työtiimissä. Teemme oikeasti töitä asioiden eteenpäin viemisessä, olemme jakamassa
lisää tietoa, jotta nepsypiirteitä omaavien ihmisten olisi helpompi työllistyä
ja saada opintoihin paremmin tukea. Kuinka usein vanhempia syytetäänkään kasvatuksesta,
kun lapsella on häiriö, hän ei opi tai ei kykene työskentelemään samalla
tavalla, kuin valtaosa ihmisistä. Kaikki
asiat, kun ei vaan ole kasvatuksella selitettävissä. Tiedon lisääntyessä
vanhemmatkin osaavat tukea lastaan oikeilla menetelmillä ja lapsi voi olla yksi
muiden joukossa. On tärkeää tukea myös vanhempien voimavaroja. Toivon
tulevaisuudelta erilaisia keinoja auttaa nepsypulmien kanssa kamppailevia niin
lapsia nuoria, kuin aikuisiakin sekä heidän läheisiään.
Toivon, että sinäkin voit olla iloinen
vaikka kolmesta asiasta elämässäsi. Uskotaan omiin taitoihin eikä lannisteta
kanssakulkijaa, jos jotkut asiat ovat hänelle työläitä. Voimme auttaa toisia
pienillä teoilla elämässä eteenpäin. Valmentajina voimme tukea asiakkaan uskoa
omiin kykyihin ja auttaa häntä löytämään omia vahvuuksia ja voimavaroja. Se
mihin keskitytään, se kasvaa. Näinhän se menee.
Aurinkoista ja reipasta syksyn jatkoa
kaikille!
Syysterveisin,
Heidi Tahvanainen