Jos metsään tahdot mennä nyt, niin takuulla yllätyt…

Valtone –hanketyö on  tarjonnut mielenkiintoisia mahdollisuuksia toteuttaa omaa osaamista ja ammattitaitoa. Viime syksynä halusin laajentaa omaa osaamistani vielä enemmän.  Olen aina ollut kiinnostunut luonnossa olon vaikutuksista ihmiseen, joten päätin ottaa askeleen eteenpäin… kohti metsää. Viime vuoden lopussa opiskelin sitä, millä tavoin luonto vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ja sitä miten esimerkiksi asiakastyössä voidaan hyödyntää luontolähtöistä kuntoutusta.

Erityisesti itseäni innosti kurssilla se miten eri tavoin ihmisen aistit herkistyvät luonnossa ja miten eri tavoin aistit havainnoivat luontoympäristöä. Luonto on aina tarjonnut ainakin itselleni paikan rauhoittua ja palautua stressistä, mutta itse en aikaisemmin tullut huomanneeksi miten luonnossa rauhoittuminen voi parantaa myös esimerkiksi keskittymiskykyä. Itselleni kurssi oli erittäin  voimaannuttava ja antoi lisäpontta jatkaa aiheeseen tutustumista jatkossakin. Psykologi Kirsi Salosen  Mielipaikka -harjoitus on erityisesti sellainen, jonka haluan jakaa myös teille Valtone -blogin lukijat…

Tässä Mielipaikka-harjoituksessa hakeudutaan itselleen mieleiseen paikkaan, rauhoitutaan ja huomioidaan eri aistien välittämää tietoa. Tarkemman ohjeen Kirsi Salosen Mielipaikka –harjoitukseen löydät täältä: http://www.gcfinland.fi/file/original/mielipaikkaharjoitus.doc?fileId=4412

Harjoitus sopii hyvin tehtäväksi esimerkiksi tulevana viikonloppuna jo kevättä lupaavassa talvisessa luonnossa. Ota mukaasi eväsleipiä ja lämmintä mehua, sillä jostain kumman syystä ulkona nautituissa eväissä on sitä jotain….  

 

Mieli rauhoittuu näissä Kolin maisemissa

 

Rentouttava viikonloppua kaikille lukijoille toivoo: Outi

 

 

 

”Kauneimmat asiat elämässä eivät ole nähtävissä. Ne ovat tunnettavissa sydämellä.” — Antoine de Saint-Exupery, Pikku Prinssi

Jos on joku, joka ei ole lukenut Antoine de Saint-Experyn kirjoittamaa kirjaa Pikku Prinssi, kannattaa se ottaa lukemistoonsa vaikkapa seuraavana lumipyryisenä talvipäivänä. 
 
Kirja on omistettu ” lapselle, joka iso ihminen on aikoinaan ollut."
Pikku prinssi pohtii vertauskuvien kautta meille tärkeitä asioita ja mahdollisuuksia miettiä omaa elämäämme - ehkä oppiakin jotain.

Miksi juuri nyt kirjoitan Pikku Prinssistä?
 
Valtone – hankkeen työ on päättymässä.
On itsekin työntekijänä valmistauduttava jäähyväisiin.     Jokainen Valtone – hankkeen työntekijä on antanut hanketyölle osan itseään. Palasen meitä ovat saaneet asiakkaat, heidän läheisensä, yhteistyö kumppanit, Honkalampi -säätiö ja ne lukemattomat ihmiset joita olemme tavanneet ”Turuilla ja toreilla”.
Asia, jonka puolesta Valtone – hanke on tehnyt työtä, on tärkeä!     
Toivottavasti siemen jota olemme kylväneet jää itämään.
 
Aikuiset neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavat tarvitsevat yksilöllistä tukea ja ohjausta meidän palvelujärjestelmässämme. On haikeaa jättää jäähyväisiä, on ikävää jättää tarpeellinen työ. Toivo elää meissä jokaisessa, uskokaamme unelmiimme!

Kirjassa Pikku Prinssi ystävystyy yhdessä kohtaa ketun kanssa. Kun heidän tiet eroaa antaa kettu muutaman neuvon prinssille, mutta yksi on tärkeämpi kuin muut: ”Kauneimmat asiat elämässä eivät ole nähtävissä. Ne ovat tunnettavissa sydämellä.”

Blogi kirjoituksiamme kannattaa seurata maalis-huhtikuulle saakka. Kuten hyvään asiakastyön päättämiseen kuuluu aloitamme päättämisen prosessin tällä kirjoituksella.

Kiitos teille kaikille, teidän kanssanne on ollut ilo tehdä työtä!

*Jaana