Pakko-oireinen häiriö eli OCD on
viime aikoina tullut vähän tutummaksi Suomessakin, kiitos Suomen Tourette - ja
OCD-yhdistys ry:n tekemän työn. Olen itse elänyt OCD:n kanssa vuodesta 1983, ja
kohdallani OCD on saanut monenlaisia eri muotoja. Tällä hetkellä vointini on
kohtalainen, ja pakko-oireeni painottuvat lähinnä pakonomaisiin ajatuksiin.
Asun Etelä-Pohjanmaalla, Seinäjoella ja koulutukseltani olen filosofian maisteri
(ruotsin ja venäjän kielten opettaja), mutten ole työelämässä ollut koskaan,
vaan olen ollut vuodesta 1987 asti KELAn
työkyvyttömyyseläkkeellä. Eläke-sana saattaa kuulostaa pahalta, mutta olen
siitä huolimatta pyrkinyt olemaan yhteiskunnan aktiivinen jäsen. Olen välillä
tehnyt käännöstöitä tai pitänyt ruotsin kielen kursseja freelancerina aina sen
verran kuin KELA:n eläkkeensaajat voivat ansaita vuoden aikana. Sillä tavoin
olen pysynyt henkisesti vireänä, vaikka OCD -oireeni aina välillä
pahentuvatkin, jos on liikaa stressiä. Johtopäätöksenä tähän voisi todeta, että
koska minulla on sairaus nimeltään OCD, niin oikea paikkani yhteiskunnassa on
juuri KELA:n työkyvyttömyyseläkkeellä oleminen.
Vuosina 2010 - 2011 kävin täällä
Seinäjoella Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin järjestämän
kokemusasiantuntijakoulutuksen, josta oli minulle suunnattomasti hyötyä. Olen
saanut olla puhumassa OCD -diagnoosista useissa koulutustilaisuuksissa
opiskelijoille ja alan ammattilaisille joko suomeksi tai
englanniksi. Vuodesta 2009 lähtien olen vetänyt Seinäjoella OCD -vertaisryhmää
psykiatrian erikoissairaanhoitajan työparina. Tämä ryhmä on edelleen
aktiivinen, ja minulle on merkinnyt tosi paljon se, että olen käytännössäkin
voinut auttaa ryhmään osallistuvia OCD -ihmisiä heidän arkielämänsä pulmissa.
Usein meidän ryhmässämme joku tuo esiin sellaisia OCD:hen liittyviä käytännön
asioita, joita pyrimme sitten yhdessä ratkomaan. OCD voi olla hyvin
monisyinen ongelmavyyhti, ja sitä sairastava voi tuntea suurta häpeää. Sen vuoksi
olemme aina silloin tällöin kutsuneet ryhmäämme joko psykiatrin tai psykologin,
jotta ryhmäläiset voivat kysellä heiltä. Itselläni oli viime vuonna
mahdollisuus osallistua Euroopan behavioraalisen ja kognitiivisen terapian
yhdistyksen järjestämään kongressiin Hollannin Haagissa. Siellä kanadalainen
professori Adam Radomsky oli varta vasten puhumassa OCD:stä - hänen
workshopeissaan sai kysellä häneltä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä
koskien OCD:tä. Sen jälkeen vertaisryhmäläiset ovat kyselleet aktiivisesti
tämän professorin mietteitä. Ostin Haagista myös englanninkielistä OCD -kirjallisuutta,
jota olen antanut ryhmäläisille luettavaksi.
Viimeisimpänä voi mainita vuonna
2014 yhdistyksen julkaiseman ensimmäisen suomalaistensuomen kielellä kirjoittaman
kirjan "Pakko-oireet ja OCD".
Kirjaa voi tilata yhdistyksen
nettisivujen kautta hintaan 37€. Siihen on koottu runsaasti OCD -tietoutta, ja
lukijoita varmasti kiinnostavat OCD -henkilöiden omakohtaiset kertomukset
tuovat lisäväriä teokseen. Suosittelen kirjaa kaikille itse OCD:n kanssa
eläville tai heidän läheisilleen. Olen itse lukenut kirjan sekä kertonut siitä
ammattiauttajille, jotka ovat antaneet siitä positiivista palautetta.
Timo
Kallioaho
