Meillä kaikilla on Asperger –piirteitä, toisilla
enemmän, ja toisilla vähemmän. Kun jollakulla näitä piirteitä havaitaan
riittävä määrä, myönnetään siitä hänelle palkinnoksi virallinen Diagnoosi.
Läheisellemme myönnettiin hiljattain tällainen tunnustus. Se on tuonut
värikkyyttä ja selkeyttä paitsi läheiseni osalta, myös itseni suhteen. Palaset
loksahtelevat paikoilleen.
Nyt kun ikävauhtini nimittäin kiihtyy kohti
viittäkymppiä, olen alkanut pikkuhiljaa saada jollain tasolla selkoa omasta
sisimmästäni. Jotenkin on minulle vuosien myötä alkanut tulla tutummaksi se
tyyppi, joka kropassani asuu. Näissä itseni tutkisteluissa olen vuosien myötä
tonkinut itsestäni esille melkoisen nipun Asperger -piirteitä. Näillä vain ei
ollut ymmärrykselleni mitään yhteistä nimittäjää ennen kuin sain tietoa herra
Aspergerista, läheiseni diagnosoinnin yhteydessä.
Tramppasin jossain lapsuuteni vaiheessa
psykologillakin. Siellä leikittiin kaikenlaista kivaa, samalla kun henkisestä
minuudestani yritettiin seuloa selvää. Aspergerista ei tuolloin ollut vielä
samalla lailla tietoutta, kuten nykyisin. Niinpä minulle ei myönnetty
Aspergerin diagnoosia, vaikka luulisin sen muutoin hyvinkin ansainneeni.
Vähintään olen ”vartti-assi”.
Hämmästelen yhteiskunnassamme sitä, että Aspergerin
syndroomaa pidetään vain ”sairautena” tai ”vammana”. Asiasta huomioidaan vain
toinen puoli, jossa ominaisuuksia pidetään pelkkänä taakkana kantajalleen.
Mielestäni yhteiskuntamme tulisi huomioida myös Aspergerin syndrooman
verrattomat hyötynäkökohdat ja edut.
Toki on selvää, että Assit tarvitsevat tukea,
opastusta ja apua sellaisissa asioissa jotka valtaosalle ihmisistä ovat
itsestään selvyyksiä. Toisaalta monet sellaiset asiat, jotka ovat muille
käsittämättömiä, ovat Aspergereille itsestään selvyyksiä. Ajattelepa
esimerkiksi Albert Einsteinia, joka keksi esimerkiksi sen että E=mc2. Ilman
Aspergeria olisi tämäkin jäänyt tekemättä.
Einsteinia arkisempana vedoksena olen kokenut että
omaan sisimpääni luomistyössä annetut Asperger –piirteet ovat minulle suuri
aarre. Niiden avulla olen esimerkiksi saanut tähän saakka elätettyä perheeni
jotakuinkin kohtuullisesti. Asperger -piirteet ovat mielestäni olennainen osa
esimerkiksi ammatillista persoonaani suunnitteluinsinöörinä. Ne ovat se
perusta, jolle minusta on voitu rakentaa asiansa osaava suunnitteluinsinööri.
Suunnittelutyö on
tarkkaa pikkuasioilla näpertelyä. Siinä tarkoin toisiinsa
sovitetut pikkuasiat muodostavat kokonaisuuden,
olkoon se sitten vaikkapa kone, laiva tai juna, tai ainakin
niiden osa. Virheitä ei saisi sattua, ja joskus pienistäkin
virheistä saattaa tulla isoja seuraamuksia.
Maailmassa on
suunnittelutyön ja suhteellisuusteorian kehittelyn lisäksi
monia muitakin osaamisaloja, joissa Aspergerit
olisivat erityinen voimavara. Olisiko hyvä ajatus alkaa
lopultakin hyödyntää Aspergereiden erityisosaamista
yhteiskunnassamme, sen sijaan että vain voivottelisimme varjopuolia.
Siinäkö yksi niistä avaimista, joilla Suomi nousisi lamasta?Maahamme on nykyisin mahdollisuus perustaa sosiaalisia yrityksiä. Yksi tällainen on esimerkiksi Porvoossa toimiva Oy Noark Ab, jossa yhteiskunnasta syrjäytyneet pääsevät työelämään. Missä on se sosiaalinen yritys, joka tarjoaisi asiakkailleen erityisen tarkkaa työtä ja äärimmilleen viritettyä virheettömyyttä. Paikka jossa Asseille olisi järjestetty siedettävät työskentelyolosuhteet. Oma työhuone, oikeus juoda kahvit ilman katsekontaktia, sekä lupa uppoutua työhönsä aivan niin syvälle kuin vain haluaa. Pienenä siedätyksenä työyhteisö, jossa joutuu jonkinasteiseen sosiaaliseen kohtaamiseen, kuitenkin siten että monilla työkavereilla olisi joko samoja piirteitä ja tarpeita, tai ainakin ymmärrys Aspergereiden tavasta tehdä ja toimia.
Alla piirtäjän luvalla pari HIKARI –sarjakuvastrippiä. Niissä seikkailee Asperger –nuori, joka on tällä kertaa 9 luokan TET –harjoittelussa.
Marko
Sallinen,
Liperi