MATKALLA TULEVAISUUTEEN

Olen toiminut kohta 3,5 vuotta sivutoimisena projektipäällikkönä Valtone-hankkeessa (Valmennusta ja toimintaa neuropsykiatrisia piirteitä omaaville aikuisille). Hanke päättyy elokuun lopussa ja on aika miettiä, mikä on muuttunut kuluneen lähes neljän vuoden aikana.

Kun aloimme miettiä hanketta maaliskuussa 2012, meillä oli vain epämääräinen kuva tai häivähdys siitä, minkälaisista palveluista nepsy-aikuiset hyötyisivät, jotta koulutukseen ja työllistymiseen suuntaava polku avautuisi heille -  ylipäätänsä, nopeammin tai helpommin. Valtone-polkua miettiessäni, nousevat muutamat asiat selkeästi kirkkaimpina mieleeni.

Arvioitaessa palvelujärjestelmäämme joudumme toteamaan yhä tänä päivänä, että palvelujärjestelmässämme on edelleen selkeästi aukko, joka on täsmälleen neuropsykiatrisia piirteitä omaavan aikuisen kokoinen. Äkkipäätänsä voisi siis ajatella, että mikään ei Valtone-hankkeen toiminnan aikana ole muuttunut.

Tämä ei kuitenkaan ole totta!

 

Tällä hetkellä neuropsykiatriset piirteet tunnistetaan paremmin, verkostoissa ja viranomaistahoilla heidät osataan huomioida paremmin. Näitä piirteitä omaavia ei enää pidetä pelkästään tyhminä, laiskoina ja saamattomina, vaan heidän tarpeensa ja erityisesti heidän voimavaransa ja vahvuutensa osataan tunnistaa paremmin. Kuitenkin työtä on yhä tehtävänä tunnistamisen saralla.

Toinen vahvana esille nouseva seikka on valtava tiedon tarve. Ihmiset haluavat faktatietoa, osaamista, vinkkejä ja niksejä toimimiseen viranomaistyössä Valtone-hankkeen asiakasryhmän kanssa. Vielä suurempi joukko on se, joka perheessä, työssä tai harrastuksissa kohtaa neuropsykiatrisia piirteitä omaavan henkilön. Henkilön, jonka kanssa vuorovaikutuksen toimimiseen tarvitaan erilaista kohtaamista. Tarvitaan siis opastusta vuorovaikutukseen.

Kuvassa Tanskan mallia siitä,

kuinka nepsy asiakasryhmälle on parannettu

yksilöllisemmällä tasolla vuorovaikutus mahdollisuuksia.

Edellä kuvatut asiat - tieto ja vuorovaikutus - tuntuvat pieniltä ja vähäpätöisiltä asioilta, mutta ne ovat henkilölle, joka kamppailee paikastaan koulutukseen, koulutuksessa tai työelämässä neuropsykiatristen piirteiden kanssa, erittäin merkittäviä. Siis kaksi pientä asiaa voivat pienen ihmisen osalta avata portit vaikka mihin: Tieto ja vuorovaikutus.

Valtone-hankkeen henkilöstö on toiminut ammattitaidolla, sydämellä ja projektityön innolla nepsytietouden sanan saattajina. Sadat henkilöt ovat saaneet kuulla infoa nepsy-piirteistä. He ovat saaneet niksejä ja vinkkejä. Kaiken tämän tietopläjäyksen ytimenä on kuitenkin asia, johon meistä jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa. Vuorovaikutus. Meistä jokainen voi avoimella, toista kunnioittavalla ja ratkaisukeskeisellä vuorovaikutuksella olla tukemassa neuropsykiatrisia piirteitä omaavia aikuisia heidän polullaan.

Vaikka Valtone-hanke päättyy, toivoisin, että tiedonnälkä nepsy-asioita kohtaan ei sammu.

Me Honkalampi-säätiössä haluamme myös jatkossa kouluttaa, opastaa ja ohjata kaikkia niitä, jotka työskentelevät neuropsykiatristen asiakkaiden kanssa. Hartaana toiveenamme on, että jonakin päivänä palvelujärjestelmämme aukko, joka on täsmälleen neuropsykiatrisia piirteitä omaavan aikuisen kokoinen, sulkeutuu.

Siihen työhön tarvitaan meitä kaikkia!

Yksikönpäällikkö
Marjatta Rummukainen, Honkalampi-säätiö, KASKI Työvalmennus Joensuu