Jos on joku, joka ei ole lukenut Antoine de Saint-Experyn kirjoittamaa kirjaa Pikku Prinssi, kannattaa se ottaa lukemistoonsa vaikkapa seuraavana lumipyryisenä talvipäivänä.
Kirja on omistettu ” lapselle, joka iso ihminen on aikoinaan ollut."
Pikku prinssi pohtii vertauskuvien kautta meille tärkeitä asioita ja mahdollisuuksia miettiä omaa elämäämme - ehkä oppiakin jotain.
Miksi juuri nyt kirjoitan Pikku Prinssistä?
Valtone – hankkeen työ on päättymässä.On itsekin työntekijänä valmistauduttava jäähyväisiin. Jokainen Valtone – hankkeen työntekijä on antanut hanketyölle osan itseään. Palasen meitä ovat saaneet asiakkaat, heidän läheisensä, yhteistyö kumppanit, Honkalampi -säätiö ja ne lukemattomat ihmiset joita olemme tavanneet ”Turuilla ja toreilla”.
Asia, jonka puolesta Valtone – hanke on tehnyt työtä, on tärkeä!
Toivottavasti siemen jota olemme kylväneet jää itämään.
Aikuiset neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavat tarvitsevat yksilöllistä tukea ja ohjausta meidän palvelujärjestelmässämme. On haikeaa jättää jäähyväisiä, on ikävää jättää tarpeellinen työ. Toivo elää meissä jokaisessa, uskokaamme unelmiimme!
Kirjassa Pikku Prinssi ystävystyy yhdessä kohtaa ketun kanssa. Kun heidän tiet eroaa antaa kettu muutaman neuvon prinssille, mutta yksi on tärkeämpi kuin muut: ”Kauneimmat asiat elämässä eivät ole nähtävissä. Ne ovat tunnettavissa sydämellä.”
Blogi kirjoituksiamme kannattaa seurata maalis-huhtikuulle saakka. Kuten hyvään asiakastyön päättämiseen kuuluu aloitamme päättämisen prosessin tällä kirjoituksella.
Kiitos teille kaikille, teidän kanssanne on ollut ilo tehdä työtä!
*Jaana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti